Takavarikko
Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi rikoksen tuottamaa taloudellista hyötyä koskeva määritelmäsäännös. Lisäksi lakiin lisättäisiin säännökset kolmannelle osapuolelle siirretyn hyödyn tuomitsemisesta menetetyksi. Voimassa olevaa lakia muutettaisiin myös siten, että niin sanotun laajennetun hyötykonfiskaation edellytyksenä olevien rikosten luetteloa täydennettäisiin direktiivissä edellytetyn mukaisesti. Lakiin myös kirjattaisiin eräitä laajennetun hyödyn menetetyksi tuomitsemista harkittaessa huomioon otettavia seikkoja.
Käytännössä tuomioistuimissa käsitellään varsin harvoin yksin menettämisseuraamusta koskevia asioita. Yleensä menettämisseuraamukset tutkitaan ja ratkaistaan syyteasian yhteydessä riippumatta siitä, onko menettämisvaatimus kohdistettu syytettyyn vai muuhun henkilöön. Ei ole odotettavissa, että muuhun kuin syytettyyn kohdistettavia menettämisvaatimuksia käsiteltäisiin omana asianaan juurikaan nykyistä useammin.
Siten kohdista seuraa ehdoton velvoite varmistaa mahdollisuus omaisuuden myyntiin tai luovutukseen tarvittaessa. Pakkokeinolain 7 luvun 13 §:n 3 momentin mukaan takavarikon kohde on säilytettävä sellaisenaan ja sitä on hoidettava huolellisesti. Poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö voi määrätä kohteen myytäväksi heti, kun ilmenee, että se on helposti pilaantuva, pian häviävä, arvoltaan nopeasti aleneva tai erittäin kallishoitoinen. Näin ollen kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa omaisuuden myynnin ja luovutuksen.
Voimassa olevassa rikoslain 10 luvussa mahdollistetaan kolmannelle osapuolelle siirretyn omaisuuden menetetyksi tuomitseminen vain hyvin rajoitetusti. Omaisuus on laajennetun hyötykonfiskaation tilanteessa mahdollista tuomita menetetyksi 10 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuilta, 1 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin läheisessä suhteessa olevilta henkilöiltä. Edellytyksenä on, että omaisuus on menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirretty 2 momentissa tarkoitetulle henkilölle.
Voimassa oleva lainsäädäntö vastaa 1 kohdan velvoitteita. Rikoshyöty voidaan tuomita menetetyksi joko esineellisenä tai arvona. Rikoksentekovälineen osalta esinekonfiskaatio on ensisijainen, mutta 10 luvun 8 §:ssä mahdollistetaan myös arvon tuomitseminen menetetyksi. Artiklan 1 kohta edellä selostetun mukaan jättää jäsenvaltion harkintaan etusijajärjestyksen esine- ja arvokonfiskaation välillä. Siten lainsäädäntöä ei ole tarpeen muuttaa.
Raportointi (13 artikla)
Kohdassa 4 jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään oikeus hakea jäädyttämispäätökseen muutosta tuomioistuimessa kansallisten menettelysäännösten mukaisesti. Säännöksissä voidaan edellyttää, että jos jäädyttämisestä on päättänyt muu kuin oikeusviranomainen, päätös on ensin toimitettava oikeusviranomaisen vahvistettavaksi tai uudelleentarkasteltavaksi ennen kuin siihen voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.